Miten tehdään parasta varainhankintaa?

Tarinoita varainhankinnan ihmeellisestä maailmasta

Tämä blogi-kirjoitus siitä kuinka tehdä parasta varainhankintaa piti julkaista jo vuosi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Blogissa on jatkossa tarkoitus valoittaa varainhankinnan esirippua ja kertoa esimerkkejä elävästä elämästä.

Kerron sinulle asioita myös hieman itsestäni sekä yrityksestämme niin tiedät, että ymmärrämme myös täällä päässä ettei varainhankinta ole aina helppoa. Tarkoituksena on samalla päästää teidät kurkistamaan myös kulissien taakse.

Parasta varainhankintaa ilman sarvia ja hampaita

Voiko varainhankintaa tehdä ilman sarvia ja hampaita? – minun vastaukseni on KYLLÄ alla olevasta kirjoituksesta huolimatta.

Varainhankinta omalta sekä perheeni osalta alkoi vuonna 1989 jolloin hain musiikkiluokalle, mutta syystä tai toisesta (ehkä olematon lauluääni ja rytmitaju) minua ei sinne valittu. En lannistunut siitä vaan päädyin valitsemaan venäjän ensimmäiseksi kielekseni päästäkseni kolmannelle luokalle samaiseen Lotilan kouluun Lahdessa.

Opettajamme Liisan johdolla päätimme jo heti syyslukukauden alussa, että leirikouluun lähdetään ja sitä varten on kerättävä varoja. Loppujen lopuksi kohteeksi valikoitui Muonio ja matkan pituudeksi yksi viikko.

Teimme vähintään kaksi eri varainkeruukampanjaa vuodessa, mutta koska ne tehtiin useimmiten täysin fiilis pohjalta ja ilman mitään kunnollista suunnitelmaa jäi loppuosa matkasta joka tapauksessa perheiden kustannettavaksi omista lompakoistaan.

Rahaa kerättiin mm. seuraavin keinoin: pullamyyjäiset, amppelimyynti, disco, näytelmäilta. Avaan muutamaa näistä projekteista hieman lisää. Paras onnistuminen näistä omasta mielestäni onnistui näytelmäilta. Siitäkin huolimatta että teimme järjettömän määrän ennakkotyötä ja näytelmäharjoituksia.

Rahaa ei tilille tosin paljon kertynyt, mutta voitin kuitenkin paras pukeutuja palkinnon näyttelemällä työtöntä maalaria.

Pullamyyjäiset olivat Lotilan koulussa perinne ja joka viikko oli jonkun luokan myyntivuoro. Perheet ensin kustansivat itse leivontatarpeet ja yleensä äidit käyttivät muutaman edellisen illan kattilan ja kaulimen parissa loihtien mokkapaloja ja leivonnaisia joita me oppilaat sitten myimme muille oppilaille ja koulun henkilökunnalle.

Tämä varainhankinta keino toimii parhaiten niiden master chiefien kohdalla, joilla pysyy kaulin kädessä ja leivonta on kivaa. Ei niin kivaa niille joilla popparit palaa ja kakkupohjat lässähtää ja kaikki leivontaan liittyvä tuottaa tuskaa.

Me oppilaat sitten tuhlasimme viikkorahat pullamyyjäisiin ja myyvä luokka sai muutaman sata markkaa rahaa retkikassaansa.

Yhteistä näille kaikille varainhankitakeinoille oli se, että homma oli jokseenkin tuskastuttavaa perheille ja saatu hyöty toisin sanoen tuotto jäi useimmiten pieneksi.

Onneksi on olemassa muutamia asioita jotka varmistamalla varainkeruun saa myös parhaiten onnistumaan.

Omaan kokemukseeni ja asiakkaidemme kanssa käytyihin keskusteluihin nojaten uskallan kuitenkin väittää että; varainhankinnan ei tarvitse olla kirosana vaan varainhankinta voi olla myös helppoa ja tuottoisaa.

P.S Käy liittymässä sisäpiiriläiseksi mikäli varainhankinta on nyt tai tulevaisuudessa ajankohtaista. 🙂

P.S.S Äitini mokkapala ohjeessa lukee vielä tänä päivänäkin minulle tarkoitettu teksti: Kahvi KEITETTYNÄ ei poroina!

Lue lisää varainhankinnasta koululuokille täältä!

Kirjoittanut: Laura Lehti