Yhdistyksen hallitus istuu pöydän ääressä ja miettii, miten kerätä rahaa seuraavaan hankintaan. Vaihtoehtoja tuntuu olevan monta: perinteinen rahankeräys, arpajaiset vai tuotemyynti. Kaikki kolme tuottavat rahaa, mutta vain yksi niistä ei vaadi lupaa, ilmoitusta tai määräaikaa. Käydään läpi, mitä eroa näillä oikeasti on.
Tiivistetysti: Rahankeräyslain 2020 uudistuksen jälkeen pienkeräys on ilmoituksenvarainen, mutta rajattu 10 000 euroon, kolmeen kuukauteen ja kahteen keräykseen vuodessa per järjestäjä (Sisäministeriö). Arpajaisiin taas tarvitaan aina joko arpajaislupa tai pienarpajaisilmoitus. Tuotemyynti ei ole kumpaakaan näistä lain silmissä – ostaja saa täyttä vastinetta rahalleen – joten se ei vaadi lupaa eikä ilmoitusta lainkaan.
Kolme tapaa kerätä rahaa yhdistykselle – mitä laki sanoo?
Yhdistyksen kannalta olennaisin ero näiden kolmen tavan välillä ei ole se, kuinka paljon rahaa ne tuottavat, vaan se, kuinka paljon byrokratiaa niihin liittyy ennen kuin ensimmäistäkään euroa on kerätty.
Rahankeräys
Perinteinen rahankeräys, jossa yleisöltä pyydetään rahaa ilman vastiketta, kuuluu rahankeräyslain piiriin. Pienkeräys on ilmoituksenvarainen – ilmoitus tehdään vähintään viisi arkipäivää ennen keräyksen alkua – mutta sille on asetettu tiukat rajat: enintään 10 000 euroa, enintään kolme kuukautta kestoa, ja sama järjestäjä saa toteuttaa korkeintaan kaksi pienkeräystä vuodessa (Sisäministeriö). Suurempi keräys vaatii varsinaisen rahankeräysluvan.
Arpajaiset
Arpajaisissa osallistuja maksaa arvasta, mutta ei tiedä etukäteen, saako hän mitään vastineeksi. Tämä tekee arpajaisista lainsäädännössä oman lupaa vaativan kategoriansa: pienimuotoisiinkin arpajaisiin tarvitaan joko arpajaislupa tai vähintään ilmoitus poliisille, ja arpajaisten järjestäminen on säänneltyä riippumatta keräyksen koosta.
Tuotemyynti
Tuotemyynnissä ostaja maksaa tuotteesta – esimerkiksi sukista tai spice-tuotteista – täyden hinnan ja saa tuotteen vastineeksi heti. Koska kyse ei ole rahan pyytämisestä ilman vastiketta eikä onnesta kiinni olevasta arvonnasta, tuotemyynti jää kokonaan rahankeräyslain ja arpajaislain soveltamisalan ulkopuolelle. Ei lupaa, ei ilmoitusta, ei määräaikaa.
Vertailu: mikä sopii teidän yhdistyksellenne?
| Ominaisuus | Rahankeräys (pienkeräys) | Arpajaiset | Tuotemyynti |
|---|---|---|---|
| Lupa/ilmoitus tarvitaan | Kyllä, ilmoitus 5 pv ennen | Kyllä, aina | Ei |
| Summaraja | 10 000 € | Vaihtelee luvan mukaan | Ei rajaa |
| Kestoraja | 3 kuukautta | Luvan mukaan | Ei rajaa |
| Toistokerrat vuodessa | 2 per järjestäjä | Luvan mukaan | Ei rajoitusta |
| Ostaja saa vastikkeen | Ei | Ei taatusti | Kyllä, aina |
Taulukko on yleiskatsaus, ei juridinen tulkinta – yksittäistapauksissa kannattaa aina tarkistaa oma tilanne viranomaiselta tai kirjanpitäjältä.
Miksi tuotemyynti on suosituin valinta kouluille ja seuroille?
Byrokratian puuttumisen lisäksi tuotemyynnillä on toinenkin etu: ostaja saa jotain konkreettista rahalleen, mikä tekee ostopäätöksestä helpomman kuin rahankeräyksessä tai arvassa. Isovanhempi tai kummi ostaa mieluummin laadukkaat sukat kuin antaa rahaa ”yleiseen keräykseen” ilman selkeää vastinetta. Laajemmin varainhankinnan perusteista artikkelissa Mitä on varainhankinta?
Tuotemyynnin etu näkyy myös käytännön markkinoinnissa: kun jäsen jakaa linkkiä lähipiirilleen, viesti on helppo muotoilla konkreettiseksi (”osta laadukkaat sukat ja tue samalla meidän joukkuetta”) sen sijaan että pitäisi vakuutella, miksi rahaa kannattaisi antaa ilman mitään vastinetta. Tämä madaltaa ostokynnystä huomattavasti verrattuna sekä rahankeräykseen että arpajaisiin.
Miten summa- ja kestorajat vaikuttavat käytännössä isompaan hankkeeseen?
Jos yhdistyksen tavoitteena on kerätä esimerkiksi useita kymmeniätuhansia euroja isompaan investointiin, pienkeräyksen 10 000 euron ja kolmen kuukauden rajat tulevat nopeasti vastaan – silloin tarvitaan joko varsinainen rahankeräyslupa tai vaihtoehtoinen tapa, jolla ei ole ylärajaa lainkaan. Tuotemyynti skaalautuu tässä tilanteessa paremmin, koska sillä ei ole summa- eikä kestorajaa: kampanja voi jatkua niin kauan kuin ryhmä haluaa, ja tuotto kasvaa sitä mukaa kuin linkkiä jaetaan.
Entä jos yhdistyksellä on jo käytössä esimerkiksi kakkumyynti tukun kautta?
Moni yhdistys vertailee tuotemyyntiä myös muihin tuotemyyntimalleihin, ei vain rahankeräykseen tai arpajaisiin. Yksi yleinen vertailu on kakkutukku vastaan valmis verkkokauppapohjainen kampanja – kävimme tämän läpi tarkemmin artikkelissa Kakkutukku vai Jar-X?
Mitä riskejä perinteisessä rahankeräyksessä tai arpajaisissa on?
Lupabyrokratian lisäksi perinteisiin tapoihin liittyy usein enemmän käsin tehtävää työtä: käteisen käsittelyä, arpalippujen painattamista ja jakelua, sekä tarkkaa raportointia viranomaiselle. Kokosimme yleisimmät sudenkuopat artikkelissa Opi nämä perinteisen varainhankinnan riskit ja vältä aloittelijan virheet.
Käteisen käsittelyyn liittyy myös oma riskinsä: rahaa kulkee usean henkilön käsien kautta ennen kuin se päätyy yhdistyksen tilille, mikä tekee rahaliikenteestä vaikeammin jäljitettävää ja altistaa sekä inhimillisille virheille että väärinkäytösepäilyille. Tuotemyynnissä koko rahaliikenne kulkee suoraan verkkokaupan kautta yhdistyksen tilille, mikä poistaa tämän riskin lähes kokonaan.
Usein kysyttyä rahankeräyksen ja arpajaisten välillä valitsemisesta
Voiko yhdistys yhdistää useampaa varainhankintatapaa samana vuonna?
Kyllä, mikään ei estä käyttämästä esimerkiksi pienkeräystä yhteen tarkoitukseen ja tuotemyyntiä toiseen – kunhan kunkin tavan omat säännöt ja rajat pysyvät erillään.
Miksi tuotemyynti ei vaadi lupaa, vaikka rahaa kerätään yhtä lailla yhdistykselle?
Koska ostaja saa tuotteen täydestä hinnasta vastineeksi, kyse on tavallisesta kaupasta, ei rahan pyytämisestä ilman vastiketta tai onnesta kiinni olevasta arvonnasta – näitä kahta juuri rahankeräys- ja arpajaislaki sääntelevät.
Kumpi tuottaa yleensä enemmän rahaa, arpajaiset vai tuotemyynti?
Se riippuu ryhmästä ja tuotteesta, mutta tuotemyynnin etu on skaalautuvuus: kampanjalla ei ole summarajaa eikä määräaikaa, joten tuotto voi kasvaa niin kauan kuin ryhmä jaksaa jakaa linkkiä eteenpäin.
Pitääkö tuotemyyntikampanjasta silti tehdä jonkinlainen ilmoitus omalle yhdistyksen hallitukselle?
Virallista viranomaisilmoitusta ei tarvita, mutta on hyvä käytäntö, että hallitus päättää kampanjan käynnistämisestä ja tuoton käyttötarkoituksesta samalla tavalla kuin muustakin varainhankinnasta, jotta päätös näkyy pöytäkirjassa.
Yhteenveto
Rahankeräys ja arpajaiset ovat molemmat lupaa tai ilmoitusta vaativia, aikaan ja summaan rajattuja tapoja kerätä rahaa. Tuotemyynti sen sijaan jää kokonaan tämän sääntelyn ulkopuolelle, koska ostaja saa aina täyden vastineen rahalleen – ja se on yksi suurimmista syistä, miksi yhä useampi koulu ja seura valitsee sen.
Aloita varainhankinta jo tänään ilman lupahakemuksia tai määräaikoja.
Lue myös
Lue lisää varainhankinnasta
Lataa ilmainen Varainhankintaopas 2026
Opi, miten luokka, joukkue tai yhdistys voi kerätä jopa tuhansia euroja ilman käteistä, tuotteiden jakelua tai turhaa paperityötä.
✅ Käytännön toimintamalli vaihe vaiheelta
✅ Vinkit onnistuneeseen kampanjaan
✅ Yleisimmät virheet – ja miten vältät ne
Täytä tietosi ja saat oppaan sähköpostiisi heti.